Kuvia Vernan ja Sisun treffauksesta (26.9)

Vierailtiin Sukun kanssa Pilvin ja Emmin luona pentutreffailemassa Verna-enkkusetteriä ja Sisu-gronttua. Verna on Sukua melko tasan kaks kuukautta nuorempi ja Sisu hiukan Vernaa vanhempi. Vauhtia kolmikolla kyllä riitti!

Savu kylässä kuvapostaus

Kuvat 16.9.12



Would you live each moment like your last

Suku vieraili keskiviikkona ensimmäistä kertaa Kotkan Kivan viikkoharkoissa. Alkuun piti pöhistä muille koirille, pienoinen mörköikä menossa. Kuitenkin sain hyvin kontaktiin. Harjoitukset alkavat aina haistelukierroksella, jolla vähän vetoa oli hihnassa, mutta todella vähän verrattuna Lakuun.

Otin Sukun sivulle koska seuraavana oli vuorossa vetäjän tervehtiminen ja mahdollista tokouraa varten tämä olisi jo hyvää treeniä. Suku on kyllä vähemmän ihmisistä pitävä kuin Laku, ei kuitenkaan mitenkään pidättäytyväinen, kaikki vaan jännittää vähän enemmän. Ohjaaja kävi moikkaamassa ja Tsups oli hienosti!

Päivän teemana oli maltti, temppu ja maahanmeno. Näistä viimeisellä aloitettiin. Sukun kanssa ollaan tätä kotona jonkin verran jo treenitty, mutta nyt oli kiva saada häiriötä mukaan vaikkei mitenkään kovin vahva toiminto ole ilman apua. Ohjeeksi tuli kuitenkin ettei saa antaa käskyjä vaan palkataan onnistuineista. Toinen oli pikkuisen innoissaan kaikesta tekemisestä ja allekirjoittaneen käsiä kutittaa edelleen, kun niitä raavittiin tassuilla, jotka olivat uineet punertavassa kosteassa hiekassa.

Jatkettiin maltti/paikallaolo harjoituksilla, tarkoituksena oli kiertää koiran ympäri sen ollessa paikalla. Noh, koirasta pois päin peruuttaminen onnistuu Sukun kanssa mutta ympäri en vielä pääse, eikä sitä kyllä vielä olla harjoiteltu oikein. Hyvin tyyppi kuitenkin pysyi paikallaan vaikka muita koiria oli reippaasti ympärillä.

Maahanmenoa jatkettiin vielä ja käskyksi liitettiin "porkkana". Otettiin myös liikkeestä maahan reiluilla avuilla, ei vaadittu mitään tokosuorituksia keneltäkään. Malttia otettiin myös lisää. Ja viimeiseksi alettiin harjoittelemaan temppua, joka oli jonkun esineen etsiminen. Mulla oli vain lätkä taskussa niin siihen opetin Sukua koskemaan, kun ei ollut mahdollisuutta nostella sitä. Molemmat voisi kyllä opettaa hakemaan avainta joka oli suuntaa antavana vihjeenä meille treenaajille.

Ennen treenejä olin ihan varma ettei ekasta kerrasta tule muuta kuin haukkumista, mutta pöhinä loppui ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja oltiin oikein allekirjoittaneen mukana. Haluan aina verrata Sukua Lakuun ja päinvastoin, Sukun kanssa on vaan tehty niin erilainen pohjatyö Lakuun verrattuna, jolloin se yllättää mut positiivisesti tällaisissakin tilanteissa. Sukun mielestä mamma on The Juttu! Suku myös repi lelua ihan täysillä harjoituksissa, Laku ehkä ottaa lelun suuhun vieraassa paikassa vaikka kotona leikkisikin hyvin. (Ohessa olevat kuvat otettu 17.9.)

 

16vko

Mitä meillä syödään?

Löysin sattumalta tällaisen jutun netistä joka sai taas pohtimaan omien koirien ruokintaa. Jossakin aikaisemmassa postauksessa taisin mainita että Laku oli hoikassa kunnossa ennenkuin aloitin lihan lisäämisen ruokaan. Lakun takia olen myös pyöritellyt koiria ruualta toiselle ja nyt on hyvä nappulasapuska löytynyt. Kuitenkin olisi mielenkiintoista tietää ihan oikeasti mitä ruoka sisältää ja mistä se koostuu.

Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta aloittaa raakaruokintaa, koska pakkastilat ovat erittäin rajalliset ja pääasiassa pakkaset on täynnä marjoja. Suuri haave ois kuitenkin saada tarjota koirille barffia ravinnoksi. Lakulle barffaus on varmasti sopiva ruokintamuoto, talvea kohti kun mennään niin se tarvitsee enemmän ja enemmän rasvaa.


Kaikille koirille maistuu yllättäen lisäkkeenä olevat lihat, lisäksi pari vuotta sitten ostettiin kasa rustoja, ne eivät tosin olleet kovin helppoja syötäväksi, etenkään tarhakoirilla kun hiekassa olivat sitten loppujen lopuksi. Sekaruokinnalla koirat tulevat jatkamaan niin kauan, että muutan omaan asuntoon ja saan tilat joissa barffaus onnistuu.

MUSCHin valikoima on erittäin laaja ja sitä mahdollisesti tulisin suosimaan, heillä on myös hyviä neuvoja mm. kotisivuillaan. Pakkauskoot ovat myös hyviä, olen Kennelrehulta hakenut pentujauhelihaa Sukulle ja antanut siitä kaikille, huono puoli vain on että yksi laatikko lihaa on vähintään viisi kiloa, jolloin pakkasesta on löydyttävä sen verran tilaa. MUSCH-tuotteita saa 500 gramman pakkauksissa, jolloin on helppo löytää säilytystilaa, jos vertaa viiden kilon satsiin. Toki MUSCH-tuotteita saa isommissakin määrissä mm. 10kg laatikoissa.

Pienet pakkaukset houkuttelisivat allekirjoittanutta siirtymään jo nyt barffaukseen, täytyy kuitenkin vielä ottaa vähän lisää selvää asiasta ja ottaa huomioon että Suku kasvaa vielä, jolloin voisi jotakin kasvuaikana mokata kun raakaa syöttää.

Paikalla olla en saata

Niin se vaan kasvaa.. Kuvassa 15vkoa. Ja pieni pulloharja viuhtoo vaan kovempaa. Mitään uutta ei olla opeteltu, vanhoja juttujakaan ei olla oikein ehditty reenailemaan. Allekirjoittanut aloitti autokoulun syyskuun alussa ja olen puolet viikoista ollut kummin luona Kotkassa ja muu perhe on hoitanut koiria.

Suku on tosi paljon samanlainen kuin Laku pentuna ja on se vieläkin aika eläväinen. Otsikko kuvaa kyllä molempia poikia oikein osuvasti. Tsup on muuten mun mielestä tosi helppo tai sitten muistan vaan Lakun karmeen murkkuiän. Suku on alkanut mörköilemään, haukkuu kaikkea mahdollista liikkuvaa tai paikalla olevaa.

Kävin Porvoon KRssä JH-kisailemassa viime viikonloppuna, lauantaina pyreneittenpaimenkoira Pakin kanssa ja sunnuntaina australianpaimenkoira Teddyn kanssa. Kumpanakaan päivänä ei sijoitusta tullut mutta olen erittäin tyytyväinen suorituksiin poikien kanssa, taso on kova eikä isosta joukosta aina itseään saa esille.

Porvoo olikin varmaan viimeisiä näyttelyitä, joissa JHssa kisaan, messariin voisi onnea lähtä koettamaan ja mahdollisesti pentunäyttelyssä kisaan vielä kerran, siinä ne sitten taitaakin olla. Toisaalta harmittaa että junnuvuodet loppuu, mutta samalla on kiva fiilis (koska auto!). Olen kuitenkin kilpailuhenkinen, niin olisi kiva pärjätäkin tässä harrastuksessa, kun oma toiminta siellä kehässä tässä kohtaa vaikuttaa. Toki ensisijaisesti lähden hakemaan kokemusta uusista roduista, yksilöistä ja ennen kaikkea pyrin pitämään hauskaa koiran kanssa. Omalla tavalla junnukehiä tulee ikävä, mutta en ole päässyt sisälle junnupiireihin ja välillä on aika yksinäinen olo sen kehän laidalla. Ehkä palaan sinne kehän laidalle joskus, mutta toivottavasti en sellaisena että opastan kamalasti ja suutun jos ei tehdä niinkuin sanon, vaan toivottavasti osaan huomata että opastettava osaa pitää hauskaa kehässä.