i'm alive

Ylläolevat kuvat ovat Siilinjärven erikoisnäyttelystä jossa Suku päätti yllättää aivan oikeasti. Suip ensimmäistä kertaa junioriluokassa, 18 muun uroksen kanssa ja herra menee ja voittaa luokan ERIllä. Lisäksi tuomari antoi SAn eli tervemenoa Paras Uros-luokkaan! Odotteluajan Suku oli autossa ja kävin esittämässä Savu-siskon kilpailuluokassa, kun sai kasvattajan esittämänä myös erin yksilöarvostelussa. Aivan ei sijoitusta kilpailuluokassa tullut mutta lähellä kävi, tiputtiin juuri ennen sijoituspaikkoja pois. Siskolikka on aivan ihana, kiitos Anu että sain esittää! Lisäksi autoin urosten valioluokassa esittämällä jo aikaisemmin tutun Dagolas Quumakallen "Rymyn". Rymy sai myös erin muttei suuresta valioluokasta päässyt luokkasijoille. Kiitos Meijulle että luotit Rymyn esitettäväksi! Valioluokan jälkeen kipitin hakemaan Sukua paras uros kisaan. Vauva oli saanut huilata useamman tunnin eikä vaikuttanut kovin väsyneeltä. Yllättäen tuomari nappasi meidät jatkoon ja pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan erkkarin pu-luokassa oman koiran kanssa, 6 parhaan joukossa. Laku oli kyllä kisaamassa pu-kehässä Vääksyssä -11 mutta ei päässyt jatkoon. Suku kuitenkin miellytti tuomaria ja päätyi PU4:ksi ja sai VARASERTIN! Mikä aloitus! Tästä innostuneena pistin kotiin tullessa muutaman näyttelyilmon menemään. PU-kehän jälkeen oli vielä veteraaninartut jossa esitin Heldalan Ruusunnupun "Lolan" tuloksena VET ERI-. Käytiin myös kasvattajaluokassa Sukun kanssa ja tulos oli siellä 4. KP.  (kuvat joissa ei ole (c) merkintää, (c) Sanna Parviainen)

Maanantain tokotreenit jätettiin suosiolla välistä mutta käytiin agsaamassa torstaina. Ensin alla olevaa radan pätkää ja persjättötreeniä. Sukumokoma on keksinyt karkailun jalon taidon ja eilenkin lähti useaan otteeseen lähdöstä. Lisäksi kävi toisella puolella tekemässä yhteistreeniä sheltin kanssa, ei näin.... No pistettiin portti kiinni ja ohjaaja piti Sukua paikallaan. Ja sitten onnistui koiran puolesta. Ohjaajan persjätöt eivät olleet oikein ajallaan. Pakko kyllä kehua miten Suku ampaisi putkeen, ei ollut suoralla linjalla hypyltä ja oli vielä musta putki mikä on ollut hiukan haastava. VAU!

Toisella puolella tehtiin valssitreeniä ja katsottiin kujakeppejä. Kuja niin toimii tuolla! Ja juoksee täysiiiiii ja on tosi innoissaan! Into tarvis saada myös hypyille, vire vinkkejä otetaan vastaan. Lelulla palkkautuminen on vähentynyt, pistää nenän mielummin maahan kuin lutsuttaa palloa. Valssitreenikin toimi tehtiin ensin putki, takaakiertona hyppy, valssi, takaakiertona hyppy, valssi ja palkka. Toinen pätkä muuten sama mutta hypyt ilman takaakiertoa. Yllättävän hyvin jaksoi tehdä, vaikka puhuttiin erkkarireissulla ettei lappalainen ole koira jonka kanssa opetellaan ohjaustekniikkaa. Mutta nyt tehotreeniin paikallaolo ja mukana pysyminen.

JA TÄRKEIN ASIA LOPPUUN, ONNEA ANDI 17v 29.3.2013!

Eka alueellinen

Semmosta, keppejä ja Ata ei tehty mutta pystyin hahmottaa radan helpommin kun laitoin ne piirrokseen. Lähdettiin tekemään numerojärjestyksessä, opeteltiin ensin kuinka 2 putkea haetaan, jos koira odottaa ykkösen takana. Lähdettiin myös treenaamaan pakkovalsseja, kun niitä ei olla vielä tehty. Lisäksi ohjaaja opetteli neloselle twistiä. Siihen käytettiin eka osio joka päätettiin etenemistreeniin hyppy-putki suoralle.

Tauon jälkeen jatkettiin 5 putkelta ja tehtiin 7 asti. Testattiin pakkovalssia seiskallekin ja onnistui! Ohjaaja voisi vaan mennä lähempää siivekettä, ettei koiralle tulisi niin isoa kaarretta. Lisäksi kokeiltiin myös twistiä tähän. Ja lopetettiin etenemisharkkaan, koko rataa ei ollut tarkoituskaan varsinaisesti tehdä, kun S ei ole tehnyt pitkiä pätkiä. Loppupätkää täytyy kyllä jossain kohtaa kokeilla, vaikutti mielenkiintoiselta.

Alla muutama kuva perjantailta

Koiranäyttelyt - oma ulottuvuus?

Tämän kuvakollaasin pohjalta voisin lähteä pohtimaan koiranäyttelyitä ja junior handleria. Kummin vaimon kanssa se lähti, silloin joskus 2000-luvun alussa. Lopulta se alkoi varsinaisesti, kun Andin kanssa käytiin muutamissa mätsäreissä ja parissa näyttelyssä ennen kuin Laku oli syntynyt, vuosina -04-05 käytiin Haminassa ja Kotkassa Andin kanssa. Muualle ei lähdetty kun koira ei viihtynyt autossa ja touhu oli silloin ihan lapsenkengissä, niin minun, koiran kuin vanhempien osalta. Kukaan lapinkoiraihminen ei ollut tuttu, eikä kasvattajan kanssa oltu niin kamalasti yhteydessä että oltaisiin samoihin näyttelyihin lähdetty.

Lakun tullessa Koiramme-lehden viimeiset sivut oli vedetty punaisin rinkuloin "tuonne lähdetään" periaatteella. Noh, koiranetiä katsoessa ei kaikki tulokset mahdu edes sivulle vaan pitää selata. Ensimmäisenä vuonna eli 2007 ei päästy virallisiin kehiin vielä, mutta seuraavan vuoden maaliskuusta alkaa näyttelyt Lakun osalta. 2008 kierrettiin 13 näyttelyä eli periaatteessa kerran kuussa tuli käytyä, jos keskiarvoa laskisi. 2009 vuonna käytiin kahdeksassa näyttelyssä, 2010 oli 14 näyttelyä, samoin 2011. 2012 pidettiin välivuotta ja Laku kävi vain Seinäjoen näyttelyssä, kun oli kasvattajalla silloin hoidossa ja tänä vuonna on käynyt kahdesti kehässä, saa tosin tuolla karvalla nähdä onko tänä vuonna kehään enää asiaa. Luvuissa ei ole mukana ulkomaan näyttelyt, joita on tullut mittariin seitsemän.

Kotisivut poistaessa poistin kaikki junior handler kilpailutiedot ja pärjäämiset. Lainakoiria on ollut, paljon eri rotuisia, paljon persoonia ja uusia kokemuksia. Päällimmäisenä olen erittäin iloinen, että eksyin JHn pariin, vaikkei se antanut ystävyyssuhteita, joista suurin osa muista junnuista hehkuttaa. Mutta olen saanut mielettömästi kokemuksia, tutustunut sitä kautta uusiin koiraihmisiin ja saanut tuntumaa erilaisiin, erikokoisiin ja eri tavalla esitettäviin koiriin. Ei voi olla kuin kiitollinen, niille ihmisille, jotka ovat koiriaan lainanneet.

Pakko kuitenkin sanoa, että ei ole mitään merkitystä miten koira pitää esittää, yhtä kivalla fiiliksellä menen jokaisen yksilön kanssa kehään. Siinä kohtaa, kun kehään mennessä fiilis ei ole hyvä on joku pielessä ja sen huomasi viime vuonna junnuissa. Liikaa tavoitteita ja paineita asetettuna. Ja sitten se jäikin ihan muutamaan junnukisaan viime vuonna, eikä kyllä varsinaisesti harmita, junnut alkoi tuntua vieraammalta vuosi toisensa jälkeen, mutta niissä tuli vaan kisattua. En koe että olisi ikävä junnukehiin, se oli kuitenkin viimeisinä vuosina niin suorittamista ja itsensä eteenpäin puskemista. Toki oli niitäkin kertoja, joilla sanoi morjens asetetuille tavoitteille ja piti hauskaa kehässä olevan koiran kanssa, se on ensimmäinen asia mihin panostan jokaisen koiran kanssa nykyään.

Koira tekee aina oikein, vaikka omistaja/esittäjä jännittää, vaikka tuomari sanoisi mitä ja palkitsisi kuinka huonolla arvosanalla. Yksikään koira ei ole h*lvetin rakki, jos se ei menesty. Kaikki eivät vaan ole niitä timantteja, niistä yksilöistä täytyy löytää jokin muu piirre missä ne on hyviä ja onnistuvat täydellisesti. Jos näyttelyissä käyminen on titteleiden ja ruusukkeiden hakemista, niin en usko että se on kummallekaan, koiralle eikä omistajalle miellekästä. Vaikka tavoitteena on saada Lakusta inttivalio ja Sukulle myös valionarvoja, ensisijaisesti haluan niille kuitenkin arvosteluja eri tuomareilta ja hyvää käytöstä uudessa paikassa, loppu on pelkkää plussaa.

Yo. kuvissa on niin näyttelyistä, rotukehistä kuin junior handleristä sekä myös muutamasta mätsäristä ja leirinäyttelystä, monipuolisesti kaikkialta! Ehkä eron näiden välillä huomaa esittäjän pukeutumisesta, junnukehään ei olisi mitään asiaa minisortseissa, ainakaan itsellä. Koirat olen pyrkinyt esittämään mahdollisimman hyvin jokaisessa tilanteessa ja vaatinut niiltä sitä, mitä ne osaavat oli kyseessä mikä tahansa tilaisuus.

Sait rinnalles mahtimiehen

Siinä se on, Sukun ensimmäisten ohjattujen treenien rata. Pätkin aikalailla kolmen-neljän esteen osiin, mutta vau! Rataa kävellessä olin ihan varma, että täytyy lähteä yhdessä, mutta Suku Pysyi lähdössä! Ihan huippua. Rimat oli maassa, pituus oli ainut oikeasti hypättävä este. Putkille viennit täytyy olla selkeitä, muuten juoksee ohi, no sen mä tiesinkin.
Otin kakkosen takaa ja vein kolmoselle ja neloselle. Eka pätkä ja palkka. Seuraavaksi lähdettiin neloselta jonka jälkeen tein persjätön ja vein vasemmalla puolella seiskaputkeen, minkä jälkeen taas palkka. Ja seiskalta lähdettiin jatkamaan 8-9, missä ei mitään kummallista, muistaa vaan selkeän putkelle viennin. Tulin ottamaan vastaan 10 taakse ja 11 hyppy tuotti Sukulle hahmotusongelmaa, mikä nyt ei varsinaisesti yllättänyt. Palkkailtiin siihen väliin kun suoritti oikein. Ja loppusuorassa ei mitään kummallista. Aika hienoa oli kyllä. Ja koira oli kivasti mukana! Ohjaajan mielestä sillä oli kiva asenne tehdä ja 6-7 välissä tuli vähän turhan lähelle mua, mutta meni putkeen vaikka aika ronskisti työnsin sen sinne. Ei mikään kamalan pehmeä sitten kuitenkaan. Ja vinkupallo on ihan paras palkka, täytyy ehkä käydä ostaas muutama samanlainen lisää. Huomenna sitten se alueellinen agilityvalmennus.

I call it life

 Sain maanantaina houkuteltua siskon Sukun tokotreeneihin mukaan kameran kanssa. Alkuun otettiin luoksepäästävyys, kuten aina. Hienosti pysyi, kontakti vain tipahti kun ohjaaja tuli kohti, mutta viikon tauko ohjatuista teki selkeästi hyvää, yleisesti treenejä ajatellessa. Loput treenit löytyy alhaalta olevalta videolta, joten en koe että niitä tarvitsee sepustaa. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis kun pätkiä katsoi treenien jälkeen!