12. helmikuuta 2014

I just need a little bit love

Sain hurjan inspiksen Vilman pohdinnoista siitä millainen koira on käsissä ja ajattelinkin kasailla molemmista pojista omat postaukset ja ehkä mahdollisesti jonkun vertailevan.

Maanantaina käytiin kuitenkin tokoilemassa ja huh mitä meininkiä! Sukun kontakti on parantunut tosi huimasti! Alkuun tehtiin luoksepäästävyys ja makuu, Suku nousi ensimmäistä kertaa moikkaamaan, ohoh. Ei siitä toki haittaa ole, mutta viimeiseen vuoteen ei ole kertaakaan noussut perusasennosta. Ehkä siitä on tullut avoimempi tai sitten se on alkanut tykkääämään Hannelesta hiukan enemmän.. Makuu kuitenkin aivan loistava, takapalkalla ja kerran kävin palkkaamassa ennen kuin vapautin taakse. Tosin taakse vapautuksen tyyppi meinasi tehdä itsekseen kun istu-käskyä ei oikein maltettu. Tommosta makuuta en ole kyllä aikaisemmin nähnyt.

Ruutua tehtiin itsenäisesti, lähti kovaa, löysi oikealle paikalle ja hajuille ekalla kerralla. Tehtiin sitten toisesta suunnasta ettei jäisi haistelu päälle. Onnistui paljon paremmin, ainut että kävi maahan kun lähdin palkkauksen jälkeen ottamaan etäisyyttä, vähemmän maahanmenoja siis. Sen jälkeen seuraamiset ohjatusti, hyvä tiivis kontakti alusta asti ja suhteessa aika pitkää pätkää tehtiin. Perusasennot oli kans tosi jees, samoin täyskäännökset. Alkaa vire löytyä seuraamiseenkin pikkuhiljaa.

Suku into leikkimiseen kasvaa koko ajan ja sain maanantaina leikkimään vaikka mulla oli nakinpala kädessä, ruoka on aikaisemmin mennyt kyllä reilusti edelle. Hyppy tehtiin myös ja näissä target-liikkeissä alkaa tulemaan ongelmaa että käy haistelemaan olisiko lisää tai edellisen namituoksuja. Toisella kerralla ei ole kuitenkaan ongelmaa. Tehtiin vielä kerran ruutu ja nyt oli kyllä niin nappi ja loppuun vauhdikas luoksetulo, tuli muuten kovaa kun vingutti pallolla lisävauhtia ;)



 

10. helmikuuta 2014

Yksi vai useampi?

Kun pentukuume näin keväällä nostaa taas päätään, ai mulla vai?, ja Suku on ollut reissussa, tulee miettineeksi monta koiraa se oma ihannelauma olisi.

Yhden koiran kanssa on nykyään erittäin helppoa, oli se kumpi tahansa pojista. Mutta kuitenkin ihanteellisinta olisi koiran kannalta, että niitä olisi kaksi. Toisesta on niin paljon enemmän seuraa kuin ihmisestä. Kulut toki lähestulkoon tuplaantuvat. Kahdelle riittävät omat kädet, tällä hetkellä en koe että kolmas koira mahtuisi elämään. Molemmat koirat ovat harrastuksissa hyvin kiinni, omalla tavallaan molemmat, toinen vaatii hiukan enemmän ja toinen vähemmän. Haluan tarjota molemmille sen mitä ne vaativat, mutta tätä pohtiessa huomaa oman laiskuuden, en edes muista että olisin vähään aikaan käyttänyt molemmat erikseen pitkällä lenkillä. Suku vaatii paljon tekemistä, niin saatan käydä sen kanssa ensin pidemmällä ja sitten ottaa Lakun ja jättää Sukun uudelle lenkille. Laku ei saa muuta kahden keskeistä aikaa mun kanssa kun treenit ja siis vain ne treenit, ei lenkkiä ennen tai jälkeen koska Sukulla on samana päivänä agitreenit.

Mä en edes muista millaista on ollut omistaa yksi koira. Käytännössä se on ollut noin 7v sitten. Siitä on aika kauan. Lisäks en periaatteessa ole omistanut silloin koiraa, olen lähinnä hoitanut syöttämisen ja lenkittämisen. Se oli lähinnä hoitamista. Tällä hetkellä kuitenkin maksan suurimman osan koirien kuluista, hoidan ulkoisesti kuntoon sekä treenaan/koulutan ja liikutan. Lakun tullessa hoidin kaiken muun paitsi kulut, tosin treenattiin sen verran miten sain kyydit järjestymään. Tällä hetkellä on aivan loistava tilanne kulkemisen osalta, kun on oma auto ja rahaa millä liikkua. Kun Suku on nyt ollut matkoilla, on mun viikottaiset koiratreenimäärät 2/3 pienemmät, se tekee 60km vähemmän ajamista ja kolme tuntia enemmän omaa aikaa tai aikaa ystäville tai sille toiselle koiralle.
 Syksyllä saatiin kasvattajalta kahdeksi viikoksi Manteli hoitoon ja pääsin elämään kolmen aktiivisen koiran kanssa. Siinä kohtaa omat ajatukset oli että kaksi aktiivista koiraa on ihan maksimi, rahallisesti se saattaisi olla mahdollista, mutta haluan harrastaa myös ilman koiria. Aika ei siinä kohtaa vain riittäisi mitenkään, ei se tunnu tälläkään hetkellä riittävän, tai siihen on nyt tulossa helpotusta kun lukuloma alkaa, mutta samalla työtunnit lisääntyvät. Seuraavan pennun ajankohta onkin varmaan sitten kun lähden opiskelemaan, jonnekin, ja Laku jää viettämään eläkepäiviään maalle. Sitten on taas, vain kaksi koiraa.

 
Ja kiitos lukijoille 10 000 kävijää meni tänään rikki! :)

6. helmikuuta 2014

Agsaraportteja

Treeneistä keskiviikolta ylläoleva rata, käytiin sitä vielä torstaina vääntämässä kun alun sivulleirtoamiset eivät onnistuneet. Rata oli ollut edellisviikonloppuna kakkosten hyppärinä. Muuten rata toimi koiran osalta aika kivasti, etenkin silloin torstaina kun hoksasin yrittää opettaa niitä sivuirtoamisia ja tuohon 12-13 väliin pientä jarrua. Muuten radassa ei oikeastaan ollut mitään vaikeaa, kun hiffasin tuon 16 putkeen viennin, lue en ollut koiran edessä. 

Sunnuntaille päästiin Sannan koutsaukseen. Alku meni hyvin ja suunnitellusti, An jälkeen en sitten enää osannut oikein viedä. 11 olisi tarvinut tehdä nopea käännös ja vetää koira mukaan että kiihdyttää putkelle. Lisäksi naama menosuuntaan välistä vedot tuottivat tuskaa, ei ollut taas yhtään helppoa. Koirakin alkoi väsähtämään ja keppien oikein tekeminen oli työn takana etenkin kun toiselle puolelle hallia tuli häiriötä. 25 takaakierto oli seuraava ongelmakohta, Suku ei ihan vieläkään hoksaa että takaakierron jälkeen oikeasti hypätään. Tiedetäänpähän taas mitä harjoitellaan.



 

3. helmikuuta 2014

128 pistettä

Oli lauantain pistesaldo. Ei huono ekaksi kokeeksi, parannettavaa löytyy etenkin ohjaajan hermorakenteessa. Tuomarina Anne Nokelainen, pisteitä 128. ja 3-tulos

Luoksepäästävyys 10, nousi moikkaamaan
Paikalla makuu 0, käskin koiran maahan kävi samantien kyljelleen ja nuolemaan, koskin koiraan joka nollasi liikkeen, makasi muuten rauhassa ja ilman mitään hätää
Seuraaminen kytkettynä 7, sunnuntailenkillä selkeesti
Seuraaminen vapaana 6, jätätti ja oli ihan ulalla
Liikkeestä maahanmeno 8, seuraaminen karmeeta
Luoksetulo 8, varasti just ennen käskyä
Liikkeestä seisominen 8,5; alkoi skarpata seuraamisen kanssa!
Hyppy 8, seiso-käskystä nenä maahan ja istumiseen tuplakäsky
Kokonaisvaikutelma 7, haistelu oli päällimmäinen syy joka johtui mun jännityksestä

Tästä räpellyksestä olisi videomateriaaliakin, mutta se pysyy ainakin toistaiseksi arkistoissa.
Nyt se on kuitenkin korkattu ja hyvillä mielillä aletaan rakentamaan vähän toisenlaisia rutiineja, joita tehdään jo treeneissä, jotta allekirjoittanutkin osaisi rauhoittua koetilanteessa. Seuraavaa koetta en ole vielä edes ajatellut, mutta ehkä kuukauden kahden päästä.

21. tammikuuta 2014

Long time no seen....

... eikä kuvista tietoakaan. Joulukuu vietettiin treenitaukoa tokosta ja agilityä treenailtiin jonkun verran, hyvällä vireellä.
 
Ainoa todiste treenaamisesta on tämä, kun käytiin Maijan kanssa hallilla ja siellä oli valmiina tämmöinen rata. Ikää Sukulla 19kk, rimat korkeutta medi ja kepeillä oli kuusi verkkoa. Minä ♥ Suku, se on vaan niin loistava tapaus.
 
 
 

Reilu viikko sitten oli alueellinen valmennus Kouvolassa missä tehtiin tälläistä rataa. Mitään kummoisempia ongelmia ei ohjaamisessa ollut, koiraa vain vaivasi maha, mikä näkyi treenin lopulla, kun ei oikein enää kiinnostanut.
 
Tokotreenien makuun päästiin eilen paremmin, vaikkakaan treenit eivät kestäneet puolta tuntia pidempään, reippaan pakkasen vuoksi (-20). Suku on kuitenkin saanut virettä tekemiseen ja se on kokoajan tosi iloinen ja leikkisä. En tiedä johtuuko se allekirjoittaneen lomasta (lue: Sukun hylkääminen kasvattajalle viikoksi), koirien osittaisesta sisälle muutosta vai ruuan vaihtamisesta. Epäilen kyllä kahta ensimmäistä, kun mun huomiosta joudutaan kilpailemaan.
 
Tämän hetkisiä suunnitelmia on Jalostuspäivät 26.1, jonne Suku on lähdössä kasvattajan kanssa. Lakun tokokokeiden starttaus 1.2 Kotkassa ja Sukun ulkomaan matka Tallinnaan 8.2. Muita ei oikein uskalla työvuorojen takia suunnitella.