22. joulukuuta 2015

The Koira - Leppilampi

Ennen Lakua mulle puhuttiin, kuinka ensimmäinen koira on haastava, vaikea younameit. No todellisuus iski päin naamaa, kun ei ollutkaan tehty alusta asti erilaisia juttuja mihin koira olisi tottunut. Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran kun mentiin koirakouluun, koira aloitti haukkumisen jo ennen kuin muita koiria oli kentälle juurikaan saapunut. Ei muuten jääty treenaamaan. Olen persoonana kuitenkin periksiantamaton ja haluan saavuttaa sen mitä tavoittelen. Ensimmäinen match show ja pentunäyttelykään ei mennyt mitenkään mainittavasti, koiraan ei saanut minkäänlaista kontaktia.

Lakun kanssa on väännetty niin hihnakäytöksestä, kynsien leikkaamisesta kuin autoon menemisestä. Noita aikoja ei ole kyllä yhtään ikävä ja olen kyllä tällä hetkellä tyytyväinen etten laittanut menemään paluupostissa kasvattajalle. Tuolloin olisi voinut ehkä jopa puhua pienestä ongelmakoiran alusta, mutta uskoisin että pelastus on ollut mun tavoitteellisuus. Lisäksi mua hävetti liikkua tuon otuksen kanssa eri paikoissa käytöksen takia ja sille oli tehtävä jotain, koska halusin niin näyttelyihin kuin harrastuksiin. Meidän pelastus on varmasti ollut temppuilu, nuorempien sisarusten mielestä ne näytti hauskalle ja niiden opettaminen ei ollut just niin millilleen, että allekirjoittanut olisi turhautunut. Temppujen opettamisesta johtuen suhde parani, ahne pikkukoira oli tyytyväinen kun sai lisää ruokaa.
 Siitä ajasta on tultu hirveästi eteenpäin, koirasta löytyy edelleen sama piirre, se Rakastaa kaikkia ihmisiä, etenkin lapsia. Eikä ihmekään kun itse olin koiran saadessa vanhin lapsista, 12v ja muut minua nuorempia. Luojan kiitos olen aktiivisesti etsinyt treeniseuraa, koirakavereita, asiantuntevampia ihmisiä koirien kanssa, hakeutunut kaikenlaisille kursseille ja tehnyt Lakun kanssa paljon. Nyt 8 vuotta myöhemmin hengaillaan rauhassa näyttelypaikalla niin häkissä kun ulkopuolella, matkustetaan bussissa, takapenkillä, häkissä, lenkkeillään rauhassa rähisemättä vastaantuleville koirille, tehdään töitä vapaana vieraassa ympäristössä ja pystytään ennen kaikkea luottamaan että paketti pysyy kasassa.

Vain yksi voi olla Se ensimmäinen ja haastavin aloitus. Se yksi muuttaa kuitenkin koko elämän ja siitä haluaa pitää huolta ja rakastaa. Se antaa enemmän takaisin, kun tekee enemmän töitä. Se luo hyvän pohjan jatkoa ajatellen. Tämä kirjoitus on seisoskellut luonnoksissa kauan ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa blogin parissa.

Laku jäi muuton jälkeen vanhemmille lapsuuden kotiin, missä se saa huudella oraville, naapureille ihan niin paljon kuin huvittaa. Lakulla on kilpirauhaslääkitys ja sairastuminen on ollut jo niin iso muutos ettei kerrostaloon olisi kannattanut enää lähteä 8v koiraa muuttamaan. Saa viettää nyt ansaittuja eläkepäiviä, siellä missä on kasvanut ja tietää oman arvonsa.

Vuosi 2015 ohi, yksi blogikirjoitus

Mitä meille kuuluu? No aloitetaan vaikka siitä että omistajasta, sain opiskelupaikan Vierumäeltä. Ensin 4kkn kurssilla, josta ponnahdus liikunta-alalle. Sen aikana pääsykokeet liikuntaneuvojaksi Vierumäelle ja toiselta varasijalta opiskelemaan! Jo kurssin aikana löytyi mies taloon ja pistettiin yhteinen koti elokuussa Heinolaan.

Keväällä Lakun tyttö astutettiin Sukun veljellä, josta meille muutti pikkuinen Pepe, Barffas Vuotnalas. Harvinaisen Onnekas kaveri. Pentujen luovutukseen oli pari viikkoa, kun käytin Lakua Univetissä kattavissa tutkimuksissa. Oireita oli kutiava korva, laihtuminen, ripuli, huono turkki. Korvassa oli hiiva ja verikokeista selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitystä on nyt säädetty syksyn aikana.

Suku muutti Pepen kanssa sitten elokuussa Heinolaan ja molemmat ovat sopeutuneet kerrostaloon oikein hienosti. Laku jäi viihdyttämään muuta perhettä maalle. Heinolasta löytyi seura, missä päästiin Sukun kanssa agsailemaan ja Pepellekin sopivasti alkoi pentuagility, eli alkeet on kasassa ja Suku on estevalmis! Suku tuli myös luonnetestattua, Sukumaisin tuloksin ja käytiin päivittämässä tarkit.

Näyttelyissä ollaan käyty aika vähänlaisesti. Messarit nyt viimeisempänä, mistä mukaan tarttui koko laumalle kennelyskä, ei kiva. Suku kävi toukokuussa nappaamassa yhden cacibin tilille ja olisi nyt viimeistä ulkomaan cacibia vaille. Katsotaan koska tukka tulee takaisin ja päästään lähtemään.


Vuosi 2015
Lakulle en aseta mitään tavoitteita, jokunen veteraaniluokan näyttely vois olla kiva mutta kunhan ois reipas oma itsensä. Jos jotain tuloksia jostain tulee niin oon tyytyväinen mutta saa toimittaa kotikoiran virkaa.

Sukulle yritetään kerätä pari cacibia lisää ja yritetään saada oman aikataulun mukaan toko takaisin mukaan kuvioihin. Agissa startataan ja luonnetestiä vois miettiä. Jalostustarkastus on varattu joten painotetaan harrastuksiin.


Sukulle yllättävän hyvin tuli siis tavoitteet täyteen! Ens vuodelle pohdintoja...

Vuosi 2016
Laku lääkitys kohdalleen, kunnon ylläpito

Suku C.I.B, harrastelua joka lajissa, painotusta erilaiseen lihaskunnon ylläpitoon ja huoltoon.

Pepe kasvua ja harrastuksia, agissa ainakin jatketaan ja tokoa aloitellaan. 

6. tammikuuta 2015

Mietitäänpäs uudelleen

Vuosi 2014
Laku
- tokokokeeseen, mieluusti TK1 ja yritetään kasailla avoimen liikkeitä

- BH?
- mahdollisesti ulkomaille näyttelyyn (cacib, pohj&balt mva?)

Lakun kohdalla ainoastaan viimeinen toteutui, juuri ennen vuoden vaihdetta. Venäjän reissulta kaikki mahdollinen mitä saada voi, kirsikkana kakun päälle C.I.B titteli, mahtavaa ♥ Vaikka käytiin kyllä oikeesti tokokokeessa, ohjaaja nollasi paikallamakuun muuten koira teki oksti töitä.

Suku 
- valioksi
- tarkit jos ei loppuvuoden ohjelmaan mahdu
- tokokokeeseen, ehkä jopa TK2
- kontaktit kasaan, ehkä starttaaminen agissa
- BH?
- luonnetesti loppuvuodesta?

Suku valioitui ja kävi tarkeissa, tokoiltiin alkuvuodesta ahkerasti, agissa kontaktit toimii kepit kaipaa vielä hiukan sitä jotain mutta vaikuttaa lupaavalta! Poronpaimennustestissä käytiin alkuvuodesta ja cacib tilikin aukesi

allekirjoittanut
- lakki
- opiskelupaikka
- pupsi?

Lakki check, tavallaan koulupaikka joka alkaa ihan lähipäivinä, pentu ei elämäntilanteeseen sopinut.

Vuosi 2015
Lakulle en aseta mitään tavoitteita, jokunen veteraaniluokan näyttely vois olla kiva mutta kunhan ois reipas oma itsensä. Jos jotain tuloksia jostain tulee niin oon tyytyväinen mutta saa toimittaa kotikoiran virkaa.

Sukulle yritetään kerätä pari cacibia lisää ja yritetään saada oman aikataulun mukaan toko takaisin mukaan kuvioihin. Agissa startataan ja luonnetestiä vois miettiä. Jalostustarkastus on varattu joten painotetaan harrastuksiin.



12. helmikuuta 2014

I just need a little bit love

Sain hurjan inspiksen Vilman pohdinnoista siitä millainen koira on käsissä ja ajattelinkin kasailla molemmista pojista omat postaukset ja ehkä mahdollisesti jonkun vertailevan.

Maanantaina käytiin kuitenkin tokoilemassa ja huh mitä meininkiä! Sukun kontakti on parantunut tosi huimasti! Alkuun tehtiin luoksepäästävyys ja makuu, Suku nousi ensimmäistä kertaa moikkaamaan, ohoh. Ei siitä toki haittaa ole, mutta viimeiseen vuoteen ei ole kertaakaan noussut perusasennosta. Ehkä siitä on tullut avoimempi tai sitten se on alkanut tykkääämään Hannelesta hiukan enemmän.. Makuu kuitenkin aivan loistava, takapalkalla ja kerran kävin palkkaamassa ennen kuin vapautin taakse. Tosin taakse vapautuksen tyyppi meinasi tehdä itsekseen kun istu-käskyä ei oikein maltettu. Tommosta makuuta en ole kyllä aikaisemmin nähnyt.

Ruutua tehtiin itsenäisesti, lähti kovaa, löysi oikealle paikalle ja hajuille ekalla kerralla. Tehtiin sitten toisesta suunnasta ettei jäisi haistelu päälle. Onnistui paljon paremmin, ainut että kävi maahan kun lähdin palkkauksen jälkeen ottamaan etäisyyttä, vähemmän maahanmenoja siis. Sen jälkeen seuraamiset ohjatusti, hyvä tiivis kontakti alusta asti ja suhteessa aika pitkää pätkää tehtiin. Perusasennot oli kans tosi jees, samoin täyskäännökset. Alkaa vire löytyä seuraamiseenkin pikkuhiljaa.

Suku into leikkimiseen kasvaa koko ajan ja sain maanantaina leikkimään vaikka mulla oli nakinpala kädessä, ruoka on aikaisemmin mennyt kyllä reilusti edelle. Hyppy tehtiin myös ja näissä target-liikkeissä alkaa tulemaan ongelmaa että käy haistelemaan olisiko lisää tai edellisen namituoksuja. Toisella kerralla ei ole kuitenkaan ongelmaa. Tehtiin vielä kerran ruutu ja nyt oli kyllä niin nappi ja loppuun vauhdikas luoksetulo, tuli muuten kovaa kun vingutti pallolla lisävauhtia ;)



 

10. helmikuuta 2014

Yksi vai useampi?

Kun pentukuume näin keväällä nostaa taas päätään, ai mulla vai?, ja Suku on ollut reissussa, tulee miettineeksi monta koiraa se oma ihannelauma olisi.

Yhden koiran kanssa on nykyään erittäin helppoa, oli se kumpi tahansa pojista. Mutta kuitenkin ihanteellisinta olisi koiran kannalta, että niitä olisi kaksi. Toisesta on niin paljon enemmän seuraa kuin ihmisestä. Kulut toki lähestulkoon tuplaantuvat. Kahdelle riittävät omat kädet, tällä hetkellä en koe että kolmas koira mahtuisi elämään. Molemmat koirat ovat harrastuksissa hyvin kiinni, omalla tavallaan molemmat, toinen vaatii hiukan enemmän ja toinen vähemmän. Haluan tarjota molemmille sen mitä ne vaativat, mutta tätä pohtiessa huomaa oman laiskuuden, en edes muista että olisin vähään aikaan käyttänyt molemmat erikseen pitkällä lenkillä. Suku vaatii paljon tekemistä, niin saatan käydä sen kanssa ensin pidemmällä ja sitten ottaa Lakun ja jättää Sukun uudelle lenkille. Laku ei saa muuta kahden keskeistä aikaa mun kanssa kun treenit ja siis vain ne treenit, ei lenkkiä ennen tai jälkeen koska Sukulla on samana päivänä agitreenit.

Mä en edes muista millaista on ollut omistaa yksi koira. Käytännössä se on ollut noin 7v sitten. Siitä on aika kauan. Lisäks en periaatteessa ole omistanut silloin koiraa, olen lähinnä hoitanut syöttämisen ja lenkittämisen. Se oli lähinnä hoitamista. Tällä hetkellä kuitenkin maksan suurimman osan koirien kuluista, hoidan ulkoisesti kuntoon sekä treenaan/koulutan ja liikutan. Lakun tullessa hoidin kaiken muun paitsi kulut, tosin treenattiin sen verran miten sain kyydit järjestymään. Tällä hetkellä on aivan loistava tilanne kulkemisen osalta, kun on oma auto ja rahaa millä liikkua. Kun Suku on nyt ollut matkoilla, on mun viikottaiset koiratreenimäärät 2/3 pienemmät, se tekee 60km vähemmän ajamista ja kolme tuntia enemmän omaa aikaa tai aikaa ystäville tai sille toiselle koiralle.
 Syksyllä saatiin kasvattajalta kahdeksi viikoksi Manteli hoitoon ja pääsin elämään kolmen aktiivisen koiran kanssa. Siinä kohtaa omat ajatukset oli että kaksi aktiivista koiraa on ihan maksimi, rahallisesti se saattaisi olla mahdollista, mutta haluan harrastaa myös ilman koiria. Aika ei siinä kohtaa vain riittäisi mitenkään, ei se tunnu tälläkään hetkellä riittävän, tai siihen on nyt tulossa helpotusta kun lukuloma alkaa, mutta samalla työtunnit lisääntyvät. Seuraavan pennun ajankohta onkin varmaan sitten kun lähden opiskelemaan, jonnekin, ja Laku jää viettämään eläkepäiviään maalle. Sitten on taas, vain kaksi koiraa.

 
Ja kiitos lukijoille 10 000 kävijää meni tänään rikki! :)

6. helmikuuta 2014

Agsaraportteja

Treeneistä keskiviikolta ylläoleva rata, käytiin sitä vielä torstaina vääntämässä kun alun sivulleirtoamiset eivät onnistuneet. Rata oli ollut edellisviikonloppuna kakkosten hyppärinä. Muuten rata toimi koiran osalta aika kivasti, etenkin silloin torstaina kun hoksasin yrittää opettaa niitä sivuirtoamisia ja tuohon 12-13 väliin pientä jarrua. Muuten radassa ei oikeastaan ollut mitään vaikeaa, kun hiffasin tuon 16 putkeen viennin, lue en ollut koiran edessä. 

Sunnuntaille päästiin Sannan koutsaukseen. Alku meni hyvin ja suunnitellusti, An jälkeen en sitten enää osannut oikein viedä. 11 olisi tarvinut tehdä nopea käännös ja vetää koira mukaan että kiihdyttää putkelle. Lisäksi naama menosuuntaan välistä vedot tuottivat tuskaa, ei ollut taas yhtään helppoa. Koirakin alkoi väsähtämään ja keppien oikein tekeminen oli työn takana etenkin kun toiselle puolelle hallia tuli häiriötä. 25 takaakierto oli seuraava ongelmakohta, Suku ei ihan vieläkään hoksaa että takaakierron jälkeen oikeasti hypätään. Tiedetäänpähän taas mitä harjoitellaan.



 

3. helmikuuta 2014

128 pistettä

Oli lauantain pistesaldo. Ei huono ekaksi kokeeksi, parannettavaa löytyy etenkin ohjaajan hermorakenteessa. Tuomarina Anne Nokelainen, pisteitä 128. ja 3-tulos

Luoksepäästävyys 10, nousi moikkaamaan
Paikalla makuu 0, käskin koiran maahan kävi samantien kyljelleen ja nuolemaan, koskin koiraan joka nollasi liikkeen, makasi muuten rauhassa ja ilman mitään hätää
Seuraaminen kytkettynä 7, sunnuntailenkillä selkeesti
Seuraaminen vapaana 6, jätätti ja oli ihan ulalla
Liikkeestä maahanmeno 8, seuraaminen karmeeta
Luoksetulo 8, varasti just ennen käskyä
Liikkeestä seisominen 8,5; alkoi skarpata seuraamisen kanssa!
Hyppy 8, seiso-käskystä nenä maahan ja istumiseen tuplakäsky
Kokonaisvaikutelma 7, haistelu oli päällimmäinen syy joka johtui mun jännityksestä

Tästä räpellyksestä olisi videomateriaaliakin, mutta se pysyy ainakin toistaiseksi arkistoissa.
Nyt se on kuitenkin korkattu ja hyvillä mielillä aletaan rakentamaan vähän toisenlaisia rutiineja, joita tehdään jo treeneissä, jotta allekirjoittanutkin osaisi rauhoittua koetilanteessa. Seuraavaa koetta en ole vielä edes ajatellut, mutta ehkä kuukauden kahden päästä.