Niin se vaan kasvaa.. Kuvassa 15vkoa. Ja pieni pulloharja viuhtoo vaan kovempaa. Mitään uutta ei olla opeteltu, vanhoja juttujakaan ei olla oikein ehditty reenailemaan. Allekirjoittanut aloitti autokoulun syyskuun alussa ja olen puolet viikoista ollut kummin luona Kotkassa ja muu perhe on hoitanut koiria.
Suku on tosi paljon samanlainen kuin Laku pentuna ja on se vieläkin aika eläväinen. Otsikko kuvaa kyllä molempia poikia oikein osuvasti. Tsup on muuten mun mielestä tosi helppo tai sitten muistan vaan Lakun karmeen murkkuiän. Suku on alkanut mörköilemään, haukkuu kaikkea mahdollista liikkuvaa tai paikalla olevaa.
Kävin Porvoon KRssä JH-kisailemassa viime viikonloppuna, lauantaina pyreneittenpaimenkoira Pakin kanssa ja sunnuntaina australianpaimenkoira Teddyn kanssa. Kumpanakaan päivänä ei sijoitusta tullut mutta olen erittäin tyytyväinen suorituksiin poikien kanssa, taso on kova eikä isosta joukosta aina itseään saa esille.
Porvoo olikin varmaan viimeisiä näyttelyitä, joissa JHssa kisaan, messariin voisi onnea lähtä koettamaan ja mahdollisesti pentunäyttelyssä kisaan vielä kerran, siinä ne sitten taitaakin olla. Toisaalta harmittaa että junnuvuodet loppuu, mutta samalla on kiva fiilis (koska auto!). Olen kuitenkin kilpailuhenkinen, niin olisi kiva pärjätäkin tässä harrastuksessa, kun oma toiminta siellä kehässä tässä kohtaa vaikuttaa. Toki ensisijaisesti lähden hakemaan kokemusta uusista roduista, yksilöistä ja ennen kaikkea pyrin pitämään hauskaa koiran kanssa. Omalla tavalla junnukehiä tulee ikävä, mutta en ole päässyt sisälle junnupiireihin ja välillä on aika yksinäinen olo sen kehän laidalla. Ehkä palaan sinne kehän laidalle joskus, mutta toivottavasti en sellaisena että opastan kamalasti ja suutun jos ei tehdä niinkuin sanon, vaan toivottavasti osaan huomata että opastettava osaa pitää hauskaa kehässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti